Joskus Beyoncénkin on kanavoitava sisäistä Beyoncéaan.
Lemonade
Beyoncé
10
Beyoncén supersuositulla ja genrerajoja murskaavalla kuudennella albumilla, Lemonade, oli valtava kulttuurinen painoarvo, ja sen ymmärtää viimeistään raivokkaasti pauhaavan voimakappaleen Freedomin lopussa. Siinä miksataan yhteen siviilioikeustaistelujen aikaisia vankilalauluja ja Kendrick Lamaria. Ikääntynyt nainen alkaa yhtäkkiä puhua peräänantamattomuuden tärkeydestä: ”I had my ups and downs, but I always find the inner strength to pull myself up”, hän lausuu. “I was served lemons, but I made lemonade.”
Lausuja oli Beyoncén aviomiehen JAY-Z:n isoäiti Hattie White 90. syntymäpäivänään vuonna 2015. Puhe innosti huhujen mukaan osaltaan tämän radikaalin albumiprojektin konseptia. Albumin rinnalla julkaistiin myös elokuva sekä somalialais-brittiläisen runoilijan Warsan Shiren säkeitä. Sekä albumi että sen visuaalinen seuralainen ovat tärkeä osa Beyoncén identiteettiä ja tarinaa (hänen naiseutensa, mustaihoisuutensa ja avioliittonsa), ja siksi teoskokonaisuus paljastaa hänestä enemmän kuin mikään muu.
Levyyn on helppo samaistua ja sen kappaleet koskettavat etenkin pikkutarkkojen yksityiskohtien ansiosta. Levy on raivoisa, uhmakas, tuskainen, haavoittuva, kokeellinen, jäntevä, voitokas, hauska ja rohkea. Se on värikäs ja omakohtainen puheenvuoro, joka julkaistiin ilman ennakkovaroitusta aikana, jolloin artisti koki elämässään tuskaa ja oli jo valmiiksi suurennuslasin alla. Teos on myös ihailtavan kovapintainen. Jopa kyynelehtivän Beyoncén on manattava esiin sisäinen Beyoncénsa: hän uhoaa ”I’ma keep running ’cause a winner don’t quit on themselves.” Hänen lyyrinen, laulullinen, musiikillinen ja sisäinen voimansa hehkui niin, että hän kohosi legendasta tosielämän supersankarin jalustalle.
Lemonaden jokaista hetkeä sopii tutkia tarkasti ja arvostaa, sisältäähän se paatoksellista itsensä moittimista (Sorry), politiikan tarkastelua (Formation) sekä yhteistyökumppaneiden, James Blaken ja Karen O:n, luovia lisäyksiä. Musiikillisiin korkeuksiin tähtää etenkin Zeppeliniä sämplännyt, Jack Whiten kanssa esitetty psykerock-duetto Don’t Hurt Yourself. ”This is your final warning,” Beyoncé toteaa pelottavan tyynesti. ”If you try this shit again/You gon’ lose your wife.” White tarjoaa tueksi vielä viisaita neuvoja: ”Love God herself.”