Vuonna 2001 JAY-Z oli huipulla, mutta jotain oli vielä hampaankolossa.
The Blueprint
JAY-Z
13
Vain muutamaa vuotta aiemmin JAY-Z oli turhaan etsiskellyt levy-yhtiötä. Nyt hän kantoi kokonaisen hiphop-kulttuurin pelastajan viittaa harteillaan ja oikeutti sen olemassaoloa yleisölle, joka olisi yhä voinut sivuuttaa hänet pelkkänä muotivillityksenä. 11. syyskuuta 2001 julkaistu The Blueprint oli syntyjään klassikko. Se on osittain brutaali (Takeover), ylimielinen (Girls, Girls, Girls), leikkisä (Izzo [H.O.V.A.]) ja hellyttävän haavoittuva (Song Cry). LL Cool J:tä lukuun ottamatta hiphop-kulttuurissa ei juuri ollut annettu räppäreille toista mahdollisuutta.
The Blueprint kuitenkin laittoi valtavirtarapin lyyriset parametrit uuteen uskoon ja sukelsi samalla genren alkulähteille. Kiitos siitä kuului albumin klassisille rock- ja soul-vaikutteille (joista vastasi osin nuori tuottaja nimeltä Kanye West). Näin levy vakiinnutti rapin genreksi, jolla oli historiallista jatkuvuutta.
”Se on tosi opettavainen kaikille nuorille katujen kasvateille… ei voi vihata ketään, joka oikeasti näyttää sulle mitä aikoo ja että se toimii.”
Playboi Carti
“Reasonable Doubt, classic/Shoulda went triple,” Jay räppää Blueprint (Momma Loves Me) -biisissä. Se on viittaus hänen esikoisalbumiinsa mutta myös muistutus siitä, ettei hän yritä lakaista sitä maton alle. Voiko päästä huipulle ja silti kantaa jotain hampaankolossaan? The Blueprint -levyllä Jay on saavuttanut kaiken, mutta hän haluaa vielä enemmän.