Soul-klassikko näyttää poliittisen musiikin aggression ja lempeyden.
What’s Going On
Marvin Gaye
17
Kun Marvin Gaye toi What’s Going On -albumin (1971) nimiraidan Motown-perustaja Berry Gordyn kuultavaksi, Gordyn kerrotaan sanoneen, ettei mitään kamalampaa ollut ikinä kuullut. Musiikki oli liian leväperäistä ja sanoitukset liian poliittisia. Jos itse Elviskin kuitenkin lauloi protestilauluja (In the Ghetto vuodelta 1969), miksei sitten Marvin Gaye?
”Hän oli aina ajan hermolla Yhdysvaltojen politiikan tapahtumien suhteen.”
Elton John
Albumin nerokkuus piilee sen keveydessä. Kappaleet leijuvat ja hengittävät, ja esitystapa tuntuu luontevalta, jopa puolihuolimattomalta. Esimerkiksi Eli Fontainen saksofoniosuus nimiraidalla äänitettiin, kun Fontaine luuli vasta lämmittelevänsä. Siinä missä Sly & The Family Stone kanavoi vihansa kitkerään funkiin (There’s a Riot Goin’ On vuodelta 1971), Gaye upotti omansa täyteläisiin jousiosuuksiin ja latinalaisamerikkalaisiin lyömäsoittimiin. Ne olivat paitsi herkkyyden, myös hienostuneisuuden signaaleja. Musiikki leijuu jopa sukeltaessaan murheiden alhoon (riippuvuuden kuvaus biiseissä Flyin’ High [In the Friendly Sky] ja Inner City Blues [Make Me Wanna Holler]). Albumi osoitti, ettei poliittisen musiikin tarvitse olla hyökkäävää – se voi olla myös lämmintä ja kutsuvaa.