Alle kolme vuotta beatlemanian jälkeen Fab Four ohjasi popin uusille urille.
21
Yksi kenties parhaista Revolver-albumiin (1966) liittyvistä tarinoista, joka saattaa olla tottakin, kertoo Paul McCartneyn ja Bob Dylanin sananvaihdosta lontoolaisessa Mayfair Hotelissa. He keskustelivat senhetkisistä projekteistaan (Dylan itse työsti parhaillaan Blonde on Blonde -levyä). Kuunnellessaan Tomorrow Never Knows -kappaleen nauhaluuppeja ja runoiluja kuolemasta Dylanin kerrotaan sanoneen McCartneylle: ”Oh, I get it. You don’t want to be cute anymore.”
Bändi oli julkaissut I Want to Hold Your Hand -biisin noin kolme vuotta aiemmin, joten soundiltaan ja aiheiltaan verraten monisyinen Revolver kyseenalaisti The Beatlesin imagon koko perheen pop-bändinä. Se myös ujutti popin uusille urille kohti tutkimattomia horisontteja.
The Beatlesin oma kiinnostus psykedeliaan, kokeelliseen musiikkiin ja intialaiseen klassiseen musiikkiin yhdistyy Motown-soundiin (Got to Get You Into My Life) ja nykyään klassisen beatlemaisena pidettyyn poppiin (Good Day Sunshine). Revolver näytti, että pop-albumi voi olla moniulotteinen ja kovaa työtä vaativa studioluomus.
”Kun tapasin Paul McCartneyn, sanoin hänelle ’Tiedätkö mistä erityisesti pidin The Beatlesissa? Teillä oli aina h***n parhaat melodiat.’”