Radikaali konseptialbumi puhui identiteetin moninaisuuden puolesta.
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars
David Bowie
24
David Bowien viidennen albumin konsepti dekadentista avaruusolio-rocktähdestä oli uraauurtava, mutta varsinainen vallankumous oli itse musiikissa. Se oli yhtä aikaa häijyä ja loistokasta (Moonage Daydream, Suffragette City), teatraalista ja intiimiä (Five Years), alkukantaista punkia (Hang On to Yourself) ja kabareeta nyrpeälle yleisölle (Rock ’n’ Roll Suicide). Bowie puhuu itsestään kolmannessa persoonassa mutta on niin ylimielinen, että hänen faninsa tappavat hänet (Ziggy Stardust). Harhoissaan hän luulee, että rock’n’roll voi pelastaa maailman, mutta rohkeasti hän on valmis kuolemaan sitä yrittäessään (Star). Kaiken keinotekoisuus tuhoaa mutta myös vapauttaa hänet.
Albumi puhui sukupuolen, seksuaalisuuden, esiintymisen ja identiteetin moninaisuuden puolesta. Se myös laajensi valtavirtarockin sanastoa ja hyödynsi underground-musiikin käsitteitä. Bowie ei suinkaan ollut kevytmielinen tai epäaito: Andy Warholin tavoin taide oli hänelle eräänlainen synteesi hänen omista kiinnostuksen kohteistaan. Ajalleen monin tavoin radikaali Ziggy Stardust antoi myös esimakua meille kaikille tutusta tulevaisuudesta, jossa kaikki on viitteellistä – jossa luominen ja kuratointi kulkevat usein käsi kädessä.
”Tämä oli hänen biisinsä Jimi Hendrixistä. Kun hän näki Jimi Hendrixin ensimmäistä kertaa Lontoossa, kaikki haukkuivat Jimiä, mutta Bowie pystyi avoimuudessaan myöntämään sen ja tekemään sen pohjalta hitin.”
Q-Tip
Ziggy Stardust -kappaleesta