Jazzin merkkiteos, joka mullisti genren suunnan ja tempon.
Kind of Blue
Miles Davis
25
Miles Davis uskaltautui kokeilemaan uutta vuonna 1959, kun hänen ensimmäinen merkittävä kvintettinsä oli hajonnut eikä seuraava ollut vielä ehtinyt muodostua. Hän ei tiennyt, että näistä kokeiluista syntyisi yksi kaikkien aikojen suurimmista jazz-albumeista. Nopeatempoiset bepop- ja post-bop-sävelkulut pakottivat improvisoivat muusikot melkoisiin huippusuorituksiin – tämä oli Davisille kovin tuttua, olihan hän soittanut Dizzy Gillespien seuraajana Charlie Parker Quintetissa. Kind of Blue -levy jätti kuitenkin enemmän tilaa sointujen välille, ja solistikin ehti ajoittain vetää henkeä.
”Kuuntelemme sitä yhä kuin se olisi nykyaikaisin jazz-levy kautta aikojen.”
Stephan Moccio
Vaikka Milesin musiikki ei ollut enää yhtä kuumaa ja kiihkeää, hän hyödynsi uusia tekstuureja ja äänenvärejä. Hän ammensi Gil Evansin ja George Russellin ja jopa Debussyn ja Satien harmonisesta ajattelusta. Siltä osin albumi oli jatkoa 10 vuotta aiemmin äänitetylle Birth of the Cool -albumille, ja kenties se ennakoi eteerisen In a Silent Way -levyn syntyä 10 vuotta myöhemmin. Loisteliaat Blue in Green- ja Flamenco Sketches -balladit ovat malliesimerkkejä Davisin taitavasta sordiinon käytöstä trumpetissaan. Jazz-trumpetistit ovat jäljitelleet tätä metallista ja intiimiä soundia siitä saakka.