Supersuosittu yhtye ottaa isompia ja oudompia riskejä.
Led Zeppelin II
Led Zeppelin
27
Yhtyeen esikoislevy vuodelta 1969 oli aiempaa hitaammin, raskaammin ja äänekkäämmin soivaa brittiläistä blues rockia, ja se saattoi välillä kuulostaa jopa kömpelöltä. Sisällöltään samantyyppinen, vain kahdeksan kuukautta myöhemmin ilmestynyt Led Zeppelin II kuulosti sitä vastoin täysosumalta. Bändin kiertueella viettämä aika kuului levyllä: pari biisiä syntyi tai kehittyi livenä ja muutamat muut (etenkin Whole Lotta Love) heijastivat bändin keskinäisiä suhteita. Näin syntyi välittömämpää musiikkia, mutta yhtyeellä oli myös mahdollisuus ottaa isompia ja oudompia riskejä.
Led Zeppelinin vapaat lainailut mustien amerikkalaisten bluesista ovat herättäneet paljon keskustelua, mutta todellisuus – ja bändin perintö – oli mutkikkaampi. Led Zeppelin II -levyllä kuulee, että nämä nuoret brittimiehet eivät yrittäneet esittää mitään, vaan imivät blues-vaikutteita kuin jonkinlaista ikiaikaista tietoa. Se näkyi kelttihenkisen Thank Youn utuisissa koukeroissa tai Tolkienin inspiroimissa visioissa, joita Jimmy Page sisällytti Ramble On -biisiin. Tällä albumilla bändi oppi luomaan blues-pohjaista rockia, jota ei ollut helppo tunnistaa sellaiseksi.