Mestariteos vakiinnutti hiphopin aseman mustan musiikin historiassa.
The Low End Theory
A Tribe Called Quest
29
Kun A Tribe Called Quest -yhtyeen loistava esikoisalbumi People’s Instinctive Travels and the Paths of Rhythm julkaistiin vuonna 1990, hiphopia hyljeksineet kriitikot havahtuivat viimein. He panivat merkille Q-tipin moniulotteisen ja omintakeisen tuotannon sekä Phife Dawgin bilehenkiset ja itsekriittiset riimittelyt. Kriitikot kuitenkin usein sivuuttivat Triben syvälle hiphopin alakulttuureihin yltävät juuret sekä yhtyeen paikan mustan musiikin historiassa ylipäätään. The Low End Theory oli monella tapaa tietoinen yritys korjata nämä vääryydet. Se on myös yksi parhaista hiphop-albumeista kautta aikain.
The Low End Theory tempoilee mutkittelevista Art Blakey -sampleista ja Excursions-biisin myyttiä rakentavista riimeistä eeppisen riemukkaaseen Scenario-posseraitaan. Albumi piirtääkin viivan jazzin ja samanmielisten newyorkilaisten rap-aikalaisten, kuten De La Soulin ja Brand Nubianin, välille. Se ammentaa niin yhtyeen varhaisten puistojamien yleisöä villinneistä improvisaatioista kuin hiphopin kultakauden kiemuraisista riimittelytyyleistä.