Tämä musiikillinen tulimyrsky teki hiphopista radikaalin taiteen muodon.
It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back
Public Enemy
34
Vuonna 1988 hiphop oli ehtinyt jo viidentoista vuoden ikään, mutta genre oli silti vielä laajalti väärinymmärretty valtavirran tietoisuuteen murtautuneista artisteista ja yhtyeistä huolimatta. Onneksi Public Enemy oli valmis, halukas ja kykenevä tarttumaan tähän haasteeseen. Dogmaattinen MC Chuck D ja pramea Flavor Flav olivat jo tehneet myrskyisän avauksen häpeämättömän aggressiivisella debyytillään Yo! Bum Rush the Show (1987), jonka viestit liittyivät vahvasti afroamerikkalaiseen politiikkaan.
Siihen verrattuna It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back tuntui oikealta rapin salamasodalta, jonka etulinjassa marssi raisu ja uhmakkaan militantti lyyrikko. Radikaali energia pulppusi Bring the Noise- ja Don’t Believe the Hype -biiseistä, joiden koukut iskivät kuin marssikäskyt ikään. Myös albumin loppupuolisko, esimerkiksi Black Steel in the Hour of Chaos ja Rebel Without a Pause, kolahtaa lujaa ja välittää aivan yhtä rehellisen ja provokatiivisen viestin.
”Se on yhä ajankohtainen tänäkin päivänä. Albumi viesti, että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, meitä ei pidättele mikään.”
Flavor Flav
Public Enemy