Reggaen merkkiteos toivoo asioiden parantuvan, vaikkei aina usko siihen.
Exodus
Bob Marley & The Wailers
46
Poliittinen väkivalta oli koetellut Jamaikaa jo pitkän aikaa ennen alkuvuotta 1977, jolloin Bob Marley äänitti yhdeksännen albuminsa. Jengit ja puolisotilaalliset ryhmät, joilla oli sidoksia maan kahteen pääpuolueeseen (Jamaica Labour Party ja People’s National Party), tappoivat toisiaan satapäin. Marley oli yrittänyt liennyttää yleistä ilmapiiriä Smile Jamaica -konsertissa juuri ennen maan vaaleja joulukuussa 1976, mutta hänen kotiinsa tunkeuduttiin ja häntä ammuttiin kaksi päivää ennen konserttia. Hän nousi lavalle siitä huolimatta.
Exodus-albumilta huokuva jännite syntyy toivosta, että kaikki kääntyy parhain päin, ja hiipivästä huolesta, ettei niin käykään. Marley äänitti albumin ollessaan vapaaehtoisessa maanpaossa Lontoossa; hän oli niin kaukana kotimaastaan, että vaikutti varovaiselta siihen liittyvässä optimismissaan. Ja vaikka hänen poliittiset mielipiteensä olivat suuremman mielenkiinnon kohteena kuin koskaan ennen, albumin raikkaimmat biisit suuntasivat katseen sisäänpäin henkilökohtaisiin, romanttisiin ja hengellisiin asioihin: Three Little Birds, rakkautta kaihoava Waiting in Vain ja One Love, josta tuli hänen musiikillisen perintönsä kulmakivi.
”Siitä näkökulmasta mitä levy teki heille taiteilijoina ja musiikille ylipäänsä, Exodus on Bobin ja yhtyeen järisyttävin julkaisu. Soundi oli vallankumouksellinen.”
Ziggy Marley