Stones onnistui vihdoin muokkaamaan omat myyttinsä musiikin muotoon.
Exile on Main St.
The Rolling Stones
53
Exile on Main St. -albumilla on pikemminkin kyse tunnelmasta kuin biiseistä tai esityksistä. Kuuletko, kuinka nuoret taiturit uurastavat hiki hatussa Välimeren rannalla sijaitsevan ranskalaiskartanon kellarissa narkkareiden ja hännystelijöiden keskellä, syöden hummeria päiväsaikaan ja paiskien töitä yön pikkutunneille? Bändi onnistui vihdoin muokkaamaan omat myyttinsä osaksi soundiaan viimeistä piirtoa myöten. Exile oli myös lähimmäksi avant gardea yltänyt Stones-albumi. Sen oletetut virheet – puuroinen soundi, sekavat esitykset – loivat tunnelmaa, jonka oikeaoppisempi tuotanto olisi pilannut.
”Exile on Main St. on yksi kaikkien aikojen parhaista rock’n’roll-julkaisuista. Siinä ei ole kyse vain maailman parhaasta rock-yhtyeestä uskomattoman upeina ja yltäkylläisenä eteläranskalaisessa huvilassa. Ydin piilee siinä, mitä et voi kuulla.”
Chris Robinson
The Black Crowes
Parin sopusointuisemman kappaleen – Tumbling Dice tai Torn and Frayed – vastineeksi albumilta löytyy I Just Want to See His Face tai Let It Loose -biisit, jotka eivät niinkään olleet loppuun mietittyjä ajatuksia vaan avoimeksi jääneitä ehdotuksia. Myös blues, joka oli aiemmin ollut bändin oikotie maallisten vastoinkäymisten ja mielihalujen ilmaisuun, kuulosti nyt salaperäiseltä ja vaikeaselkoiselta. Yhtyeessä ruumiillistui nyt hämmennys, jota se oli aiemmin tyytynyt vain kuvailemaan.