90-luvun neo soul -liikkeen huipentuma täynnä afroamerikkalaista innovaatiota.
Voodoo
D'Angelo
57
Kun D’Angelo julkaisi Voodoo-mestariteoksensa vuosituhannen vaihteessa (viisi vuotta Brown Sugar -debyytin jälkeen), oli selvää, että hän oli välttänyt pelätyn toisen albumin kirouksen. Hän oli kasvanut muusikoksi, jolle oli yhtä tärkeää kumartaa menneelle kuin seurata omia taiteellisia impulssejaan. Neo soul -liike oli tuohon aikaan vaihtoehto 90-luvun räväkämmälle hiphopille ja R&B:lle, ja Voodoo oli sen huipentuma. Albumi oli oikea afroamerikkalaisen innovaation cocktail, joka yhdisteli bluesia, jazzia, soulia, funkia ja jopa gospelia. Kokonaisuutta höysti inhimillisten tunteiden koko kirjo epätoivosta ekstaasiin.
Albumi groovaa niin antaumuksellisesti, että siihen suorastaan uppoaa – erityisesti kuuden minuutin rajapyykin jälkeen. Levyn tunnetuimman Untitled (How Does It Feel) -singlen verkkaiset tahdit viettelevät kuulijan, ja rytmeillään hurmaa myös versio Roberta Flackin Feel Like Makin’ Love -biisistä. Kappaleet ovat esimerkkejä yhteisöllisestä musiikkikokemuksesta, sillä soittimilla on niissä yhtä tärkeä rooli kuin D’Angelon säkenöivällä falsetilla. Jos Brown Sugar oli hallittua poltetta, Voodoo on kokeilujen kulovalkea – vapaan improvisoinnin ja varmaotteisen virtuositeetin yhteisnäytös.
”Levyn tuotannossa, sovituksessa ja soitossa on helppoutta. Mikään ei tunnu pakotetulta. Siinä on ylväyttä ja suloutta, jota ihailen.”
Sara Bareilles