Aikansa merkkipaalu, jonka jylhät biisit nostattivat suurten massojen euforiaa.
(What’s the Story) Morning Glory?
Oasis
58
(What’s the Story) Morning Glory? -albumia tehdessään Noel Gallagher selviytyi omalla tyylillään hankalan kakkosalbumin syndroomasta – hän oli jo tehnyt sen biisit etukäteen. Oasiksen massiivinen debyyttialbumi Definitely Maybe (1994) oli toki huikea johdatus bändin musiikkiin, mutta kakkosalbumin elämää suuremmat biisit olivat kuin luotuja suurten ihmisjoukkojen yhteislauluun ja euforiaan.
Alkoi olla selvää, ettei kyseessä ollut tyypillinen ”hyvän” rockbändin kakkosalbumi. Elettiin brittipopin kultakautta pullistuneine egoineen ja suureellisine pyrkimyksineen, mutta mikään ei ylittänyt Oasista kunnianhimossa. Miten oli mahdollista, että yksi ja sama albumi oli silkkaa klassikkobiisien tykitystä? Wonderwall- ja Don’t Look Back In Anger -megahittien lisäksi levyltä löytyy melankolisen harras Cast No Shadow, kosminen Champagne Supernova -eepos sekä hykerryttävästi rahiseva albumin nimiraita. Kokonainen vuosikymmen tiivistyy albumin 50 minuutin kestoon.
Oasista ei voinut enää pysäyttää – siihen pystyisi vain bändi itse. Morning Glory valjasti bändin kaaoksen ja teki siitä jotakin taianomaista.