Saksalaisyhtye yhdisti elektronisia kokeiluja futuristiseen filosofiaan.
Trans-Europe Express
Kraftwerk
71
Kraftwerk ei koskaan arastellut uudistumista. Jos ryhmän elektroninen aikakausi alkoi Autobahn-levyn (1974) kilahtelevista arpeggioista, syntikkapopin aikakausi alkoi toden teolla Radio-Activity-albumin (1975) lyhyemmistä kappaleista ja terävämmistä koukuista. Vuoden 1977 Trans-Europe Express -kiekolla yhtye onnistui luomaan kokeilevan elektronisen musiikin ja futuristisen filosofian täydellisen fuusion.
Trans-Europe Express asemoi Kraftwerkin eräänlaiseksi Saksan vastineeksi Andy Warholille. Oli massoille suunnattua musiikkia, ja sitten oli yhtyeen edustamaa musiikillista konseptitaidetta, joka veti massat puoleensa. Albumi sisältää joitakin ryhmälle tunnusomaisia soundeja, joista nimiraidan melodia antoi myöhemmin pohjan Afrika Bambaatan Planet Rock -biisille. Metal on Metal -kappaleen rouhea rytmi puolesaan joudutti teknon esiinmarssia muutamaa vuotta myöhemmin. Tunnelmaltaan albumi on kaksijakoinen – siinä on sekä rajatonta optimismia että synkän epäluuloisia sävyjä. Kuuntelija saa itse päättää, ovatko Endless Endless -päätösraidan auvoiset vokooderisoundit aidon toiveikkaita vaiko ilkikurinen viesti tulevaisuudesta, jossa ihmisiä ei enää ole.
”Se on elektronisen musiikin merkkiteos [ja] ehdottomasti yksi suosikkialbumeistani. Muistan, kuinka polttelin sätkää, kuuntelin levyä tosi äänekkäillä kaiuttimilla ja luulin näkeväni Jumalan.”
Elton John