Winehousen rohkea paluu retrosouliin on moderni ja ronski.
Back to Black
Amy Winehouse
8
Tuottaja Mark Ronson muistaa, kuinka Amy Winehouse esitteli hänelle Back to Black -biisin sanoitukset. Oli vuoden 2006 alkupuoli ja he työskentelivät ensimmäistä päivää yhdessä studiossa New Yorkissa. Ronson oli antanut laulajalle kannettavan CD-soittimen, joka sisälsi kappaleen pianotaustat, ja Winehouse oli häipynyt noin tunniksi kirjoittamaan. Kun hän oli valmis, tuloksena oli mestariteos: levy oli synkkä, hauska, vahva ja toivottoman romanttinen. Kertosäe kuitenkin hämmensi Ronsonia, sillä se ei rimmannut. ”We only said goodbye in words, I died a hundred times.” Ronson pyysi Winehousea muuttamaan kertosäettä, mutta laulaja vain katsoi häntä ilmeettömästi: sellaisena se kertosäe nyt sattui syntymään, ei hän osannut sitä muunlaiseksi muuttaa.
Back to Black koskettaa syvästi, vaikka sen asenne on roisi. Albumilla Amy Winehouse pyrkii nujertamaan oman kipunsa. Hän ei niinkään yritä tukahduttaa sitä, vaan kietoo sen piikkilankaan niin, että sen ydin jää muiden ulottumattomiin. Albumin soul-vaikutteet ovat ilmeisiä, mistä kielivät esimerkiksi Motown-torvet (Rehab, Tears Dry on Their Own), tyttöbändimäinen romanttisuus (Back to Black) ja sovitusten yhtenäisyys (You Know I’m No Good). Tämä on suurelta osin Brooklyniläisen The Dap-Kingsin ansiota.
Winehousen musiikki tuntuu erilaiselta hänen esiintymisensä ja ainutkertaisen, ajattoman äänensä ansiosta. Hän ei niinkään yritä herättää menneisyyttä henkiin, vaan kumartaa rakastamalleen musiikille pysyen samalla omana itsenään – pahasuisena, itseään vähättelevänä milleniaalina. Jo vuosia ennen kuin uusi sukupolvi oppi käyttämään sarkasmia, meemejä ja ilmeetöntä fatalismia oman kurjuuden kokemuksensa ilmaisemiseen, meillä oli Amy Winehouse, joka luritteli niin ronskeilla sanoilla, että oli vaikea uskoa hänen pystyvän laulamaan niitä laisinkaan – saati torvien pauhatessa taustalla. Back to Blackin soundi saattaa viehättää retrosoulin ja klassisen jazzin ystäviä, mutta asenteeltaan se lähentelee räppiä. Winehouse oli toki hauska, mutta hän ei laskenut leikkiä.
”Hän on jumalolento. Ei jumalatar, vaan jumala. Hän ei ole kuningatar, vaan kuningas. Se on mielipiteeni Amy Winehousesta.”
Billie Eilish