Teinipop löytää uuden kypsyyden –ja yhden isoimmista hiteistään.
Pure Heroine
Lorde
96
2000-luvun nuorisolle suunnattu pop oli biletyksen, teennäisesti viritetyn laulun, imelien sanoitusten ja twerkkaavien Disney-tähtien temmellyskenttää. Sitten kuvaan astui Lorde. Ella Yelich-O’Connor -nimisenä Aucklandissa syntyneen artistin debyyttialbumi Pure Heroine (2013) nojasi hillittyyn, lähes murahtelevaan lauluun ja taustalla soiviin niukkoihin biitteihin. Lorde keskittyi kuvaamaan lähiöteinien tylsistymisen tunteita heti ensimmäiseltä Tennis Court -raidalta alkaen. Sen ensimmäinen säe kuuluu: ”Don’t you think that it’s boring how people talk?”
Albumin keskiössä on Royals, yksi 2000-luvun suurimmista hiteistä. Se kuvaa irrallisuuden tunnetta, joka valtaa luksuselämästä kertovia rap-hittejä kuuntelevan rahattoman koululaisen: ”But every song’s like, ’Gold teeth, Grey Goose, trippin’ in the bathroom/We don’t care/We’re driving Cadillacs in our dreams.” Albumin menestys toi liikkumatilaa muille ikäisikseen kypsille teinitähdille, kuten Billie Eilishille ja Olivia Rodrigolle, joiden musiikki uhkui nuoruuden ailahtelevuutta ja uhmaa.
"Olin tosi ylpeä nuoresta itsestäni. Mietin: 'Tämähän on mahtavaa. Hieno homma. Esitit ihan oikeita kysymyksiä maailmastasi.'"
Lorde
kuunneltuaan Pure Heroine -albumin uudelleen aikuisena