Sulavia biittejä ja kovia riimejä – Wun mestariteos ravisteli skeneä.
Enter the Wu-Tang (36 Chambers)
Wu-Tang Clan
37
Vuonna 1993 Wu-Tang Clan oli synkkä ja nuhruinen grindhouse-vaihtoehto G-funkin barokkimaiselle gangsterikuvaukselle. Jos Dr. Dren rehevä, lowrider-ystävällinen groove oli kuin Terminator 2, RZA:n debyyttialbumille tuottamat säröiset biisit olivat kuin Reservoir Dogs. New Yorkin vähiten tunnetusta kaupunginosasta, pieneltä Staten Islandilta, ponnistanut soundi leijui täysin omassa kuplassaan. Siinä vilisi rakeisia soul-breikkejä, pätkiä vanhoista kung fu -leffoista, paisuneita kosketinosuuksia, kasettinauhojen ääniä, napsautuksia ja kolinaa.
Wu-Tang erottui yhdeksällä jäsenellään MTV:n jälkeisenä aikana, jota dominoivat pienet bändit. Ryhmä yhdisteli erilaisia tyylejä ja ääniä: Raekwonin, Ghostface Killahin ja Inspectah Deckin väkivaltaista beat-runoutta, Ol’ Dirty Bastardin rauhatonta ja poukkoilevaa huutolaulua, GZA:n ja Masta Killan mahtailevia sanoituksia ja älyllistä flow’ta, RZA:n kovaäänistä päsmäröintiä, U-Godin karkeaa rahinaa sekä Method Manin liukkaan sulavaa puhetta. Jälkimmäinen saikin pääroolin nimeään kantavalla raidalla.
Vaikka melankoliset biisit Can It Be All So Simple, C.R.E.A.M. ja Tearz muodostavat tarinallisen trilogian, Wu-Tang ei päästänyt kuulijaa helposti sisään runouteensa ja mytologiaansa. Ryhmä herätti aivan omanlaistaan huomiota, ja sille ovat eri tavoin velkaa niinkin erilaiset artistit kuin monijäseninen Odd Future, laveasanainen Logic, itärannikon mafiosorapista ammentava Pusha T ja villin tyylin Young Thug.
