Levyn avant garde -soundit ja pop-koukut iskevät edelleen upeasti.
50
Kate Bushin kaksi ensimmäistä albumia nojasivat 70-luvun taiderockin perinteisiin. Brittiläisen laulaja-lauluntekijän viides LP vuodelta 1985 sen sijaan oli paitsi aikansa peili, myös sen johtotähti. Harvat biisit vievät ajatukset 80-luvun puolivälin pop-soundiin yhtä vääjäämättä kuin ikiklassikko Running Up That Hill rumpuineen, dance-tyylisine biitteineen, outoine laulutehosteineen ja heti tunnistettavine syntikkamelodioineen. Albumi myös tarttui äärimmäisen kunnianhimoisesti progressiiviseen rockiin ja kampesi sen digitaaliselle aikakaudelle.
”Hänen äänensä oli niin kaunis. Uskoin todella, että jos pystyisin laulamaan hänen mukanaan ja yltäisin samoihin nuotteihin, minulla olisi pieni mahdollisuus tulla vielä joskus oikeaksi laulajaksi.”
Kahdeksi biisikokonaisuudeksi halkaistu albumi luovii suurten teemojen parissa: erot miesten ja naisten välillä, palava äidinrakkaus, unien syvin olemus. Bushin ääni on hengästyttävän vahva instrumentti, joka kykenee sekä hellyyteen että voimaan. Vuoden 1985 musiikkimaailmassa ei ollut mitään tämän levyn kaltaista, ja levyn pop-koukuille ja avant garde -soundeille ei oikeastaan vieläkään löydy vertaa. Hounds of Love avasi myös kokonaisen maailman uusille muusikkosukupolville: esimerkiksi Björk, Fiona Apple, Tori Amos ja Joanna Newsom ovat seuranneet Bushin jalanjäljissä.