Taustalla vaikuttanut ikoni astuu esiin ja avaa oven 70-luvun lauluntekijöille.
Tapestry
Carole King
38
Carole Kingin toista sooloalbumia Tapestry (1971) voidaan pitää käännekohtana, joka avasi ovet 1970-luvun laulaja-lauluntekijöille. Sen lempeät ja intiimit sävyt, lämminhenkinen tunnelma ja koruttomat pianosovitukset vangitsivat ohikiitävän hetken ajassa. Albumin myötä valokeila kohdistui viimein lauluntekijään, joka oli 60-luvulla tehnyt rutkasti klassikkobiisejä muille artisteille.
King oli vaikuttanut amerikkalaisen popmusiikin kehitykseen toimimalla naisten äänitorvena. Hän puki sanoiksi The Shirelles -yhtyeen Will You Love Me Tomorrow -biisissä piilevän haavoittuvuuden ja Aretha Franklinin (You Make Me Feel Like) a Natural Woman -biisin uskaliaan ja maanläheisen aistillisuuden. Tapestry-levyllä, joka oli hänen toinen levynsä sooloartistina, King ottaa nämä biisit taas haltuunsa ja kertoo niiden avulla oman tarinansa. Levyllä oli myös hänen uusia sävellyksiään, joista tuli myös klassikoita: I Feel the Earth Move, It’s Too Late, So Far Away ja You’ve Got a Friend. Jälkimmäisestä tuli myöhemmin James Taylorin hitti (hän toimi studiomuusikkona Kingin versiossa).
Ei siis ihme, että Tapestry kuulosti hittikokoelmalta heti ilmestyttyään. Se jylläsi Billboardin albumilistalla kuusi vuotta (joista ennätykselliset 15 viikkoa listan kärjessä) ja on soinut kaikkialla viiden vuosikymmenen ajan.
”En voi puhua kyllikseni tästä albumista. Voin vain kuunnella ja ihastella, kuinka Carole King soittaa pianoa kuin rocktähti ja laulaa kuin enkeli. Hänen kirjoittamansa biisit ovat silti kaiken avain.”
Shania Twain