Beastie Boys matkaa Hollywoodiin ja kääntää hiphopin idean päälaelleen.
Paul’s Boutique
Beastie Boys
48
Vuonna 1989 elettiin varsinaista villin lännen aikakautta hiphop-sämpläysten suhteen. Lopulta oikeusjutut ja lain kiemurat toivat lopun samplejen vapaalle lainailulle. Vuonna 1989 myös Beastie Boys eli omaa villiä länttään siirryttyään kotikaupungistaan New Yorkista Hollywood Hillsiin, jossa yhtye hyötyi Licensed to Ill -esikoisalbumin suursuosiosta monin tavoin. Paul’s Boutique edustaa näiden kahden rinnakkaisen ilmiön yhteentörmäystä.
”Päätimme laittaa levylle kaikki hulluimmatkin ideamme.”
Adam ”Ad-Rock” Horovitz
Beastie Boys
Jätettyään riitaisasti taakseen Def Jam Records -levy-yhtiön ja supertuottaja Rick Rubinin, Beasties värväsi tuotantohommiin losangelesilaisen kaksikon The Dust Brothersin. Mike D, MCA, and King Ad-Rock tykittivät levylle koko joukon vintage-henkisiä funk- ja soul-sampleja (joista osa oli vähemmän tunnettuja ja kaikki pian kohtuuttoman hintaisia) sekä pätkän The Beatlesin The End -biisistä. Yhtye piehtaroi nautinnon, vandalismin ja epäsiisteyden primitiivisissä iloissa. Levy ei kuulostanut lainkaan heidän aiemmalta tuotannoltaan tai ylipäätään miltään aiemmin tehdyltä, ja se oli myös täydellinen floppi myyntilukujensa osalta. Kolme vuotta myöhemmin yhtye toi sämpläyksen tilalle studioon oikeita soittimia mahdolliset oikeustoimet välttääkseen ja loi nahkansa uudelleen jo kolmatta kertaa yhtä monen albumin sisällä. Paul’s Boutique on kuitenkin edelleen sämpläystaiteen merkkipaalu ja innovatiivisen ja ilkikurisen hiphop-taiteen huippuhetki.