Prince syventyy ristiriitaisuuksiinsa monipuolisella pop-eepoksellaan.
Sign O’ the Times
Prince
51
Sign O’ the Times on yksi Princen tuotannon monipuolisimmista albumeista ja myös koko pop-historian kattavimpia. Levyltä löytyy kaikki, mihin hän uppoutui ensimmäisen kymmenen artistivuotensa aikana: R&B, soul, rock ja gospel, beatlemaiset vignetit (Starfish and Coffee, The Ballad of Dorothy Parker) ja lihallinen funk (U Got The Look) – ja kaikki tämä ilman taustabändi The Revolutionia. Prince tuntuu yhtä ajankohtaiselta ja poliittisesti latautuneelta kuin rap (Sign O’ the Times) ja yhtä klassiselta kuin doo-wop-balladi (Adore). Niiden kautta hän tavoittaa minimalistisen mutta erittäin ilmaisuvoimaisen soundin, joka tekee hänestä Princen.
Biisit ovat juhlavia, intiimejä, leikkisiä ja vakavia, hartaita kuin The Cross ja rienaavia kuin Hot Thing. Hän ei yritä tehdä selkoa ristiriitaisuuksistaan vaan ottaa ne innokkaasti omakseen ja onnistuu tuomaan koko persoonansa osaksi musiikkiaan. Mustat miehet eivät siihen aikaan "saaneet" olla niin herkkiä ja omalaatuisia – eivätkä kyllä valkoisetkaan sen puoleen. Sign O’ the Times on pohjimmiltaan Princen magnum opus, luomisvoimansa huipulla olevan supertähden taidonnäyte.